Ikävä. Tuo tunteista vittumaisin- etenkin kun se sekoittuu rakkauteen. Rakkauteen, jota en koskaan voi kertoa. Ja se tässä vituttaakin!
Nyt kun asia tuli puheeksi, niin jatketaan samaa linjaa. Moni voi sanoa ikävöivänsä jonnekin maahan, jotakuta sukulaistaan, jonkin bändin näkemistä. Mutta rakkauteen sekoittunut ikävä on monin verroin haavoittavampaa, ainakin omasta mielestäni. Se repii sydämen (tai pikemminkin aivojen tunnelohkon) kappaleiksi. Juuri kun pääsin lupaamasta, etten enää ikinä ihastu saati rakastu...
Tein saman virheen ja kadun sitä nyt.
Rakkauttako? Kyllä. Sitäkin voi katua, etenkin jos se vaikuttaa toivottomalta...
AAAAARRGHHHH!!!!!
Olin tuossa taannoin muuten katsomassa Mötley Crüetakin. Hyvän keikan vetivät, kuten myös Crashdïet ja Hardcore Superstar. Täysin asian vierestä oleva loppukaneetti, mutta väliäkö tuolla? En uskoisi...
