YAD!

Ensin hiukan omia kuulumisia... Viikko takaisin lauantaina olin Traconissa, jos joku tunnisti sellasen hiukan epäonnistuneen Malfoyn sieltä, niin se olin sitte minä x3 Mitään muuta erikoisempia ei ole tainnut tapahtua. Sitä normaalia elämää eteenpäin. Rahansäästöprojekti Rovaniemen reissua varten on alkanut, ja sitä rataa.

Mutta, nyt otsikon kertomaan asiaan. Liityin YAD(Youth Against Drugs)- street teamiin, ja suosittelen ehdottomasti liittymään mukaan. Tehtävät ovat helppoja, ja toiminta on hyvän asian puolesta: nuorten päihteiden- ja etenkin huumeidenkäytön ennaltaehkäisystä on siis kyse. Kun asiaa mietitään, tämä maa on muutenkin menossa täysin päin hongikkoa. Tästä voi olla seurauksena myös lisääntyvä huumeidenkäyttö, etenkin nuorison keskuudessa. Anteeksi pirujen maalailu seinille, mutta ilmiö on ollut esillä jo jonkin aikaa.

Tässä muutamia linkkejä:

www.yad.fi/streatteam
www.yad.fi
www.facebook.com/YADstreetteam (itse löysin tätä kautta)
www.yadstreetteam.wordpress.com

Siinäpä muutama! Toivoisin, että monet lähtisivät mukaan toimintaan, joka on ilmaista & hyvän asian puolesta. Peace n love!

P.S Pahoittelen edelleen tylsää ulkoasua. Kameramme ei ole yhteistyöhaluinen kanssani x__x

"Elämä ja kuolema tääl käsi kädes kulkee
todellisuus sattuu, väkistenkin silmäs sulkee
sama juttu, eri päivä, ei muutu muuks
huominen eiliseks, viime viikko viime kuuks
Markuksen oma päätös, ei tilaisuutta uutta
ei mahdollisuutta meillä menneisyttämme muuttaa
puhuminen ajallisuutta, ei hiljaisuus oo ikuisuutta
yhteiskunta sut kerrostalon katolt alas tuuppaa
kapitalistit duunaa köyhien elämästä ankeen
nuoret jo alaikäsinä väärälle tielle lankee
dokaa suomalaisen paranteen, sammuu hankeen
yksinäiset hiljaisuudes vetää auki oman ranteen
tyttöystävälle synttäripresentti ilman cashii
opintolainan lyhetämiseks diilaa assii
persaukisena jo isi aikuiseksi varttuu
poissa Matti Jylhä, piti haulikkoon tarttuu..."

Ajattelin kirjottaa tällasen pienen muistotekstin. Biisin lyriikat ovat rap-biisistä "Markus", jonka esittäjä on Avain. Tämä kohtalo määräytyi kaverilleni, jonka olen tuntenut neljä vuotta.

Emme olleet kuin hädin tuskin kavereita, mutta se riitti. Kolme vuotta rinnakkaisluokalla, seitsemännen luokan kaikki englannintunnit hän istui vieressäni, ja halipäivänä halasi. Mutta nyt... Kaikki pysähtyi eilen, Markuksen ammuttua itsensä.

Hänestä ei koskaan huomannut, että jokin olisi ollut huonosti. Valmis kaikkeen, pirteällä päällä, ja heitti läppää tuon tuostakin. En voi ymmärtää, että tämä ihminen on nyt poissa. En ainakaan sitä, että hän kuoli oman käden kautta. Hän oli viimeisimpiä ihmisiä, joiden koskaan arvelin tekevän tämän.

Sain tietää asiasta eilen illalla. Siitä lähtien olen itkenyt, enkä ole nukkunut. Ja olen ihminen, joka ei itke koskaan. Ei ainakaan muiden nähden. Mutta tämä... Tämä aiheutti sortumisen. Horjutti. Markus oli valmis auttamaan muita. MIKSEI KUKAAN AUTTANUT HÄNTÄ???

Olisiko hänet voitu pelastaa, sitä en tiedä. Elämä osoitti taas raadollisen puolensa... Rest in peace, Markus. Olet meille monille tärkeä. Mä halusin vaan sanoa tämän, vaikket tätä voi enää lukeakaan... :'(

"Markus, saat kyyneleet mun silmiin
mietin menneisyyttä, katson ylös pilviin
liian aikasin poistuu liian moni nuori
teille kaataa huikkaa koko Roihuvuori
Markus, et pysty läheisiäs auttaa
hyödytönt on lähtee oman käden kautta
liian aikasin poistuu liian moni nuori
teille kaataa huikkaa koko Roihuvuori"

<3