Hengissä ollaan, edelleen.

Emh... Pitkä aika ei merta?
No, samapa tuo. Eipä ollut oikeastaan mitään päivitettävääkään.

Jollain ihmeen tavalla onnistun aina missaamaan keikkaliput. Eniten kyllä laittaa kääpimään se, etten Black Sabbathia päässyt katsomaan. No, Ozzy ehdottomasti jossain kohtaa.

Vaihtoehtotyylistäkin on tullut luovuttua - tosin vain hetkellisesti. Jokin aika sitten vilkaisin peiliin, että ei ihme, jos ne kireääkin kireämmät pillifarkut eivät mene repimälläkään jalkaan tai mikään ei näytä oikeastaan hyvältä päällä. Tällä hetkellä ainoa "merkki menneisyydestä" taitaa olla tämä tukka, joka ei kyllä erottuisi massasta sekään ilman osittaista aniliininpunaista sävyään.

Viime syksyltä.

Emoteinin hetkellinen paluu peruukkitestauksen yhteydessä.

Lukion toinen vuosi päättynyt, YO-kirjoituksiin pitäisi alkaa pikkuhiljaa panostaa. Syksyllä sitä sitten pohditaan, että onko omena olemassa, jos se laitetaan kaappiin, vai onko oleva olevaista vain näkyessään. Kyllä, filosofia on ensimmäisenä kirjoituslistalla. Vai olisiko päivämäärällisesti ollut äidinkieli. En äkkiseltään muista, eikä ihan vielä jaksa kiinnostaakaan.

Oikeastaan tämä postaus on vain tiedote siitä, että olen edelleen paikalla. Elämäntyylini on kuitenkin vaihtunut "sex, drugs & rock 'n' roll"-tyylistä sinne cosplayn puolelle. J-rock on tällä hetkellä aika kova juttu. Jos joku väittää, että japanilainen musiikkiskene rajoittuu Vocaloideihin ja An Caféehen (mitenkään näitä kahta väheksymättä), ei kyseinen henkilö ole tutustunut esimerkiksi Dir en greyhin, Maximum the Hormoneen tai Vidolliin.

Kenties vielä joskus palaan paremmin. En tiedä vielä. En ole kuitenkaan blogiani poistamassa tai tuhoamassa. Vaikka tuo rakas harrastukseni viekin minulta enemmän aikaa kuin on sallittua, asuu minussa edelleen pienenä osana se tyyppi, joka haluaa lähteä festareille tai keikoille hillumaan. Nykyään en vain oikein ole enää jaksanut. Paniikkihäiriöni on osittain pahentunut, enkä kuitenkaan koskaan ole ollut "pesunkestävä rokkari", jos ihan tarkkaan katsotaan.

Tai no, sisältähän se homma lähtee, ei ulkoisten seikkojen siihen pitäisi vaikuttaa.

Mutta paikalla ollaan edelleen, ehkä vielä jossakin kohtaa täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Siihen asti, ciao~

Aikaa sitten heitetyn haasteen teko...

Joo, Carrie viskasi jo viime vuoden puolella haasteella, jonka toivoi mun tekevän. Haasteen sain englanniksi, mutta kirjoitan suomeksi. Eli, haastehan oli tämä:
 

1. Jokaisen haasteen saaneen täytyy kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Heidän täytyy myös vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on heille laatinut.
3. Haastettujen on kehitettävä 11 kysymystä niille, jotka he ovat aikeissa haastaa.
4. Heidän on valittava 11 bloggaajaa, joilla on vähemmän kuin 200 lukijaa ja tagattava heidät postaukseen.
5. Näille onnekkaille bloggaajille on kerrottava haasteesta.
6. Takaisinhaastamista ei suvaita.


11 asiaa itsestä

•  En pidä itseäni minään maailman merkittävimpänä tyyppinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita huonoa itsetuntoa.
• Toisin kuin aikaisemmin väitin, en ole täysin hetero, enkä häpeile myöntää sitä. Seurustelen nykyään maailman ihanimman tytön kanssa :3 <3
• Olen panostanut enemmän cosplay-blogiini. Tarkoitus oli lopettaa tämä blogi kokonaan, mutta jostain syystä en sitä tehnyt.
• Tälläkin hetkellä minun pitäisi opiskella venäjää, sillä koe on huomenna.
• Cosplay vie nykyään suurimman osan ajastani, ja kuuntelen nykyään rockin puolellakin enemmän j-rockia. Black Sabbath säilyttää kyllä aina ykkössijansa kaikkien kuuntelemieni bändien joukossa.
• En ole kesäihmisiä, vaan pidän enemmän talvesta. Ne ovat enemmän oma juttuni.
• Viimeksi lukemani kirja taisi olla HIMin urasta kertova, joskaan kirjoittajan nimeä en muista. Onhan tuo tullut luettua läpi useammin kuin kerran jo muutenkin.
• Huomasin, että on yllättävän vaikea keksiä 11 faktaa itsestään.
• Rakastan valokuvaamista, vaikkei se blogeissani pahemmin näykään.
• Olen jälleen mukana uudessa bändiprojektissa. Toivottavasti tästä nyt tulee tällä kertaa jotain. Tyylilajia en kerro (pirun vaikeasti määriteltäväkin), selviää aikanaan.
• Tällä hetkellä kuuntelen Vidollin kappaletta Gothicaroid.

Esitetyt kysymykset

Lempivärisi, ja mikä on sen merkitys sinulle?
Jos musta olisi väri, vastaisin sen, mutta tällä hetkellä suosikkini on jäänsininen. Se on rauhallinen, hieman kylmä ja etäinen väri, josta pidän etenkin ensimmäisen ominaisuutensa vuoksi. Taidan myös kaivata jo talvea...

Lempivaatekappaleesi ja miksi?
Viime kesänä Mötley Crüen keikalta ostamani Misfits-huivi. Olisin voinut vastata tähän melkein minkä tahansa huiveistani, sillä olen huiviaddikti, mutta valitsin juuri tuon Misfitsin takia.


Mitä todellakin haluat tehdä ennen kuin täytät 30?
Hmm... Ainakin saada opintoni suoritettua. Olisi myös aika hienoa päästä matkustamaan esimerkiksi Japaniin, jonka kulttuuri on mielenkiintoista muutenkin kuin mangan, animen ja cosplayn suhteen. Yksi suurimmista haaveistani toteutuu ensi syksynä, kun pääsen Pariisiin. Olen halunnut sinne 4-vuotiaasta lähtien. Musiikkialallakin voisi olla kiva saavuttaa jotain... Heh.


Voisitko kertoa yhden merkityksettömän asian itsestäsi, minkä kuitenkin harva tietää?
Apua... :D Onko se tarpeeksi merkityksetöntä tai mitätöntä (käännöstaitoni 10+), että pidän chilipähkinöistä? :D


Lempipelisi?
Lara Croft: Tomb Raiderit. Varmaan pieni ikuisuusprojekti, en saa ikinä noita pelattua, aikani ei riitä pelaamiseen muutenkaan.

Mikä on hulluin asia, jonka olet tehnyt ystäväsi kanssa?

On vaikea valita niistä monesta hullusta asiasta, joita on monen vuoden aikana tullut koettua. En voi kunnolla siis vastata tähän, vaihtoehtoja on turhan monta. Useimmat kuitenkin liittyvät itsensä nolaamiseen.

Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia?

Koin sen uudeksi tavaksi saavuttaa ihmisiä. Nyttemmin olen tosiaan siirtynyt enemmän tänne, novelliblogiini kirjoittelen joskus. Kai se oli vain halusta kirjoittaa.


Jos voisit valita vain yhden genren, jota kuuntelisit loppuelämäsi, mikä se olisi?
Veikkaisin, että jokin aika perusrock, ainakin nopeasti ajateltuna.


Ketä kunnioitat eniten ja miksi?
 "Tavallisesta" elämästä on vaikea hahmottaa henkilöä, jota kunnioitan eniten, mutta idoleistani osaan helposti sanoa, että Nikki Sixxiä. En hänen sekoilujensa vuoksi, vaan siksi, että hän selvisi niistä. Kysyy sellaista tahdonvoimaa, jota ihan jokaisella ei välttämättä ole.


Mitä tapahtui viimeisimmässä näkemässäsi unessa?
Naruto Uzumakin opettaja Iruka laski pahvilaatikolla ympäri Intiaa, hänen perässään taikamatto, olohuoneemme matto ja mattoharja. Mun piti taltuttaa ne matot sillä harjalla, koska ne olivat liian mustasukkaisia Irukasta... :D (Unen henkilöt ovat siis Naruto-nimisestä mangasta/animesta.)

Mitä ajattelet rakkaudesta?
Se on kaunis asia, jota pitää kuitenkin käsitellä hellävaroen. Se voi sekä parantaa että rikkoa ihmisen täysin.


11 kysymystä muille

•  Kenet olet aina halunnut tavata, ja miksi?
• Mikä on lempivuorokaudenaikasi, ja mikä siinä kiehtoo?
• Mitä ajattelet tulevaisuudesta?
• Onko sinulle joitain "paranormaaleja" kykyjä, esim. näetkö auroja?
• Millä perusteella valitsit blogisi nimen?
• Kuka oli ensimmäinen idolisi?
• Mihin elementtiin (vesi, maa, ilma, tuli) uskoisit luonteesi perustuvan?
• Haluaisitko matkustaa ulkomaille? Jos haluat, minne?
• Kerro jokin lapsuusmuistosi.
•  Miten ymmärrät käsitteet rasismi ja tasa-arvo? 
•  Mitä kappaletta kuuntelet juuri nyt, ja kuvaako se mielentilaasi jotenkin?

Ja haaste lähteepi sitten Mikulle, Axulle, Cielille ja Iidalle. Oli pakko poiketa hieman tuosta 11 bloggaajan säännöstä, en puolituntemattomia viitsi lähteä haastamaan (ja suurin osa seuraamistani blogeista on cosplay-blogeja) ^^" Tästä pahoitteluni, ihmiset. Mutta, pitkästä aikaa täälläkin kirjoitellut Shinigami kiittää ja kuittaa.

Randomia päivittelyä ^^

Mitäs tässä... Käyty seuraavan cossin tarvikkeet haalimassa kasaan tässä jokin aika takaisin ja syysloma vietetty. Ihan koulunkäynnin ja tulevan koeviikon kunniaksi "päätin" myös olla kipeä! Lievästi sanoen ärsyttää, mutta enpähän mä asialle mitään voikaan.

Mielenosoituskin edistyy ihan mukavasti, kiitoksia kaikki jotka olette kiinnostustanne osoittaneet! Ja vielä suuremmat kiitokset Emmille, joka lupauduit toiseksi järjestäjäksi-ilman sinua olisikin ollut mahdottomuus, keinot kun olivat jo aika vähissä :D

Bändihommat sen sijaan taisiva rysähtää kasaan. Harmittaa hivenen, mutta joskus asialle ei mitään voi. Elämä jatkuu ja sitä rataa, mulla näemmä niissä merkeissä että stalkkailen peruukkeja ympäri nettiä: "Mä tarviin ton ja ton ja ton ja ton..!". Heh.

Tosiaan, jos joku cosplayta harrastava tätä sattuu lukemaan niin mut tullaan näkemään ainakin Desucon Frostbitessa ja Tampere Kupliissa. Ensimmäisessä cossaan oman, hivenen outopersoonaisen rokkarihahmoni, toisessa Rakettiryhmän Jamesin kahden Jessien kanssa. Tarkoitus olisi ensi vuonna tulla nähdyksi myös Oopperan Kummituksena ja Fruits Basketin Ayamena (kuvat voitte toki tsekkailla sieltä kivan Googlen kautta!) ^^

Ja vielä edelliseen postaukseen osittain liittyen. Sivusto www.huumebiisit.fi tarvitsisi kävijöitä ja keskustelijoita. Tällaisia terveisiä täältä YAD-puolelta.

No, eipä kai mulla sitten muuta x) ...joskus se ulkoasukin paranee, nyt kyse lähinnä neidin omasta laiskuudesta xD

YAD!

Ensin hiukan omia kuulumisia... Viikko takaisin lauantaina olin Traconissa, jos joku tunnisti sellasen hiukan epäonnistuneen Malfoyn sieltä, niin se olin sitte minä x3 Mitään muuta erikoisempia ei ole tainnut tapahtua. Sitä normaalia elämää eteenpäin. Rahansäästöprojekti Rovaniemen reissua varten on alkanut, ja sitä rataa.

Mutta, nyt otsikon kertomaan asiaan. Liityin YAD(Youth Against Drugs)- street teamiin, ja suosittelen ehdottomasti liittymään mukaan. Tehtävät ovat helppoja, ja toiminta on hyvän asian puolesta: nuorten päihteiden- ja etenkin huumeidenkäytön ennaltaehkäisystä on siis kyse. Kun asiaa mietitään, tämä maa on muutenkin menossa täysin päin hongikkoa. Tästä voi olla seurauksena myös lisääntyvä huumeidenkäyttö, etenkin nuorison keskuudessa. Anteeksi pirujen maalailu seinille, mutta ilmiö on ollut esillä jo jonkin aikaa.

Tässä muutamia linkkejä:

www.yad.fi/streatteam
www.yad.fi
www.facebook.com/YADstreetteam (itse löysin tätä kautta)
www.yadstreetteam.wordpress.com

Siinäpä muutama! Toivoisin, että monet lähtisivät mukaan toimintaan, joka on ilmaista & hyvän asian puolesta. Peace n love!

P.S Pahoittelen edelleen tylsää ulkoasua. Kameramme ei ole yhteistyöhaluinen kanssani x__x

"Elämä ja kuolema tääl käsi kädes kulkee
todellisuus sattuu, väkistenkin silmäs sulkee
sama juttu, eri päivä, ei muutu muuks
huominen eiliseks, viime viikko viime kuuks
Markuksen oma päätös, ei tilaisuutta uutta
ei mahdollisuutta meillä menneisyttämme muuttaa
puhuminen ajallisuutta, ei hiljaisuus oo ikuisuutta
yhteiskunta sut kerrostalon katolt alas tuuppaa
kapitalistit duunaa köyhien elämästä ankeen
nuoret jo alaikäsinä väärälle tielle lankee
dokaa suomalaisen paranteen, sammuu hankeen
yksinäiset hiljaisuudes vetää auki oman ranteen
tyttöystävälle synttäripresentti ilman cashii
opintolainan lyhetämiseks diilaa assii
persaukisena jo isi aikuiseksi varttuu
poissa Matti Jylhä, piti haulikkoon tarttuu..."

Ajattelin kirjottaa tällasen pienen muistotekstin. Biisin lyriikat ovat rap-biisistä "Markus", jonka esittäjä on Avain. Tämä kohtalo määräytyi kaverilleni, jonka olen tuntenut neljä vuotta.

Emme olleet kuin hädin tuskin kavereita, mutta se riitti. Kolme vuotta rinnakkaisluokalla, seitsemännen luokan kaikki englannintunnit hän istui vieressäni, ja halipäivänä halasi. Mutta nyt... Kaikki pysähtyi eilen, Markuksen ammuttua itsensä.

Hänestä ei koskaan huomannut, että jokin olisi ollut huonosti. Valmis kaikkeen, pirteällä päällä, ja heitti läppää tuon tuostakin. En voi ymmärtää, että tämä ihminen on nyt poissa. En ainakaan sitä, että hän kuoli oman käden kautta. Hän oli viimeisimpiä ihmisiä, joiden koskaan arvelin tekevän tämän.

Sain tietää asiasta eilen illalla. Siitä lähtien olen itkenyt, enkä ole nukkunut. Ja olen ihminen, joka ei itke koskaan. Ei ainakaan muiden nähden. Mutta tämä... Tämä aiheutti sortumisen. Horjutti. Markus oli valmis auttamaan muita. MIKSEI KUKAAN AUTTANUT HÄNTÄ???

Olisiko hänet voitu pelastaa, sitä en tiedä. Elämä osoitti taas raadollisen puolensa... Rest in peace, Markus. Olet meille monille tärkeä. Mä halusin vaan sanoa tämän, vaikket tätä voi enää lukeakaan... :'(

"Markus, saat kyyneleet mun silmiin
mietin menneisyyttä, katson ylös pilviin
liian aikasin poistuu liian moni nuori
teille kaataa huikkaa koko Roihuvuori
Markus, et pysty läheisiäs auttaa
hyödytönt on lähtee oman käden kautta
liian aikasin poistuu liian moni nuori
teille kaataa huikkaa koko Roihuvuori"

<3

Back to school.

Tai no, huomenna. Lukio alkaa, eikä mulla oikeestaan oo mitään sitä vastaan. Mitä yhtään olen kattonu ni luokka on suhteellisen hyvä, ei valittamista.

Tänään sitte kävinki Myllyssä ostelemassa hiukan... No, ei koulutarvikkeita, mutta välttämättömyyksiä. Vaatteita ja sen sellaista. Kolmas Mötley Crüe-paita ja jokin random T-paita Seppälästä tarttuivat mukaan arkivaatetukseen. Juhla-asuun (serkun häät tulossa) mä ostin asusteiksi mustat sulkakorvikset & hopeisia rannerenkaita. Eivätkä olleet edes pahan hintaisia... Ja löysin myös kolmella eurolla levyn niinkin mahtavalta bändiltä kuin 51Koodia! En toki ollut etsinyt kyseistä kiekkoa kuin vuoden verran... Mustat Sydämet on siis levyn nimi.

Joo... Samalla mietin että vois piristää tämänkin blogin ulkoasua hivenen :D No, heti kun kameran kaapeli löytyy & kamera itsessäänkin toimii kunnolla, voisin tämänkin idean toteuttaa :DD

Ja kerranki postauksesta huomaa millä tuulella minä oon. Huomasinpahan vain :D

Joskus käy näin.

Sain sittenkin suuni auki, ja mä ihmettelen sitä suuresti. Mulle ei tosiaankaan ole luonteenomaista puhua tunteistani ääneen... Toisaalta, päässä takoi koko ajan yksi ajatus: Jos et kerro, et saa koskaan tietää. Nyt vaan on tullut eteen toinen ongelma...

Toinenkin ihastus.

Ei niin voimakas kuin ensimmäinen, mutta kuitenkin. Yritän repiä tuon toisen tuosta irti... Mikäli yhtään itseäni tunnen, se ei ole kovin vaikeaa. Henkinen itsensä lobotomiointi ei ole vaikeaa... Yleensä. Sitä vain kääntää huomionsa muihin asioihin.

Eipä muuta voi todeta kuin otsikon tekstin: joskus käy näin. Ja sitten kun käy... Se satuttaa. Mutta jos sitä ei käy läpi, se satuttaa vielä enemmän. Ja mä aion käydä sen läpi, kokea sen tuskan taas kerran... Sen tuskan, jota olen pakoillut jo monta vuotta... Ehkä se kuuluu elämään, kärsimys. En mä ole varma.

Mä olen hyvällä tuulella tänään, vaikka tästä postauksesta nyt tulikin hivenen... Köh, synkkä... :D Anteeksi siitä.