Mama, I´m coming home!

Tai no, ainakin piakkoin.

Mä olen majaillut Turussa tämän viikonlopun. Ei ollut huono idea tulla tänne koko viikonlopuksi. Löysin kuin löysinkin vielä yhden hyvän bändin: Philadelphia Dynamiten. Lievä kateus pääsi iskemään. Pitäisi kai treenata soittelua enemmän.

Home Style Surgeryn veto oli... Tajunnanräjäyttävä. Se on ainut sana, jolla voin keikkaa kuvailla. Olisi räikeä aliarviointi puhua loistavasta keikasta.

Eilen näin myös Reckless Loven. Pitkästä aikaa. Tällä kertaa sain sentään nimmarit ja yhteiskuvia, toisin kuin viimeksi. Se oli oman kärsimättömyyteni syytä, mutta kokemus opettaa.

Näin myös pari tuttua bussikuskia ja serkkuni, jonka olemassaolosta sain tietää vasta puolisen vuotta sitten.

Eipä tässä kai muuta. Parin tunnin päästä bussiin, sitten se onkin home, sweet home...

Englannintunnilla kehittyneitä mietteitä...

Pakko myöntää; on harvinaisen mielenkiintoista kuunnella ympärillä istuvia ihmisiä & heidän juttujaan joistain peleistä (ja ei mitään tietoa, mistä peleistä puhutaan-niin hyvin en ole kärryillä). Pää särkee, on liian lämmin. Ihme kyllä ei kumminkaan vituta. Ensimmäinen kerta pieneen hetkeen.

Se liittyy kenties tulevaan viikonloppuun, ja peruskoulun loppumiseen. Toisaalta se on myös lievästi hämmentävää. Sen huomaa jo tämän tekstin ristiriitaisuudesta. Selkeimpänä tunteena on kuitenkin helpotus; vihdoin ja viimein pois täältä. Viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen en oikeastaan ole muuta odottanutkaan.

Samalla, kun kuuntelen keskusteluja & mietin omiani, teen suunnitelmia kesään liittyen. Kaikki kuitenkin kannattaa pitää vielä avoimena. Alkusyksy on kuitenkin varma, ja sen ohjelma. Mutta se ei vielä ihan kaikille kuulu. Vain hiukan yli parikymmentä ihmistä tietää tästä, johtuen siitä, että he kuuluvat tähän. Heheh.

(On muuten mielenkiintoista kirjoittaa, kun eräät lukevat olkapääni takaa... :D)

Seuraavalla tunnilla on liikuntaa. Beach volleyta. Toivottavasti en saa pallosta päähäni... Se voisi toisaalta tehdä ihan hyvää, mutta en välttämättä halua virua aivotärähdyksen vuoksi kotona sen sijaan, että olisin Turussa kuuntelemassa bändejä. Home Style Surgerya menen pääasiassa katsomaan, mutta miksi en tsekkaisi tapahtumaa muutenkin? Ei se suuri vaiva ole- ja mielenkiintoisia bändejähän saattaa hypätä eteen. Toivottavasti ei ihan kirjaimellisesti.

Jos sitä nyt vaikka vaivautuisi tekemään jotain muuta kuin selostamaan sekalaisia mietteitään. Korvatulppien hankkiminen voisi olla tehtävä nro 1... :D

Miksi?

Tuo sana alkaa pikkuhiljaa ottaa mua päähän. Miksi ei sitä ja miksi ei tätä. Mulla on mennyt hermot toistamiseen kaikenlaiseen jankuttamiseen, jossitteluun ja sitä rataa, että olen jo sulkenut korvani siltä. Enkä silti voi olla kuulematta sitä- saati huomaamatta, että itse olen välillä täysin samanlainen. Miksi ei sitä ja miksi ei tätä, miksen saa mennä tuonne ja mikä estää tämän. Ei täällä kukaan pyhimys ole. Perkeleenmoisia idiootteja tässä ollaan, jos suoraan sanotaan. Enkä vähiten minä itse.

Kun sydäntä lähellä on tuo punk- ideologia, sitä tekisi välillä vain mieli ottaa hatkat. Olla oman itsensä hallitsija. Ja kun estän sen, kysyn itseltäni: Miksi teen näin? Entä jos tekisinkin niin? Miksi ja miksi, jos ja jos. Kenties mulla on ihan hyvät syyt siihen. Ei mulla ole mitään hyvää syytä kadota tai häipyä noin vain. Jotkut tosin väittävät, etten ole aina täysin läsnä. Minkäs sille voi, että välillä uppoaa ajatuksiinsa. Sitä sattuu itse kullekin.

Täysin aiheesta ohi: kuka idiootti keksi homofobian? Itse olen hetero, mutta se ei silti tarkoita, että mä olisin homofoobikko tai mulla olisi jotakin heitä vastaan. Ihmisiähän hekin ovat. Ja silti heitä syrjitään ties minkä varjolla. Niin kuin gootteja tai uskovaisiakin, samalla tavoin. Rääh.

Pahoittelen hivenen sekavaa postaustani. Puran tänne ajatukseni, en järjestele niitä tai mieti, onko niissä järkeä. Kaikkea en koskaan kerro kenellekään. En koskaan tule kertomaan ihastukselleni, kuinka paljon hänestä välitän. En myönnä sitä edes itselleni. En koskaan tule kertomaan itsestäni mitään kovin henkilökohtaista. Tekstin mukaisesti: miksen? Vastaus 1: kaikkia ei kiinnosta. Vastaus 2: mulla on myös oikeus itsenäisyyteen ja salaisuuksiin. En mä mitään erikoista sisälleni kätke... Vain ja ainoastaan tunteet, joiden olemassaolon sitkeästi ohitan...

Sekalaisia pohdintoja ja sotkuisia ajatuksia.

Otsikosta ei sitten revitä mitään kaksimielistä, kiitos.

Mua on jo pitempään ottanut päähän jokin. Kunhan vain tietäisi, mikä. Ehkä oma toimettomuus, saattaa olla. Ehkä se on vaan tämä ysiluokan loppu. Kun tuntuu, että jokin elinvaihe olis eletty ja olis pakko alottaa uus. Ja lukiohan meinaa uutta alkua, oikeastaan. Sitte syksymmällä. Voi alottaa taas kaiken, puhtaalta pöydältä.

Mä en ole vielä päättänyt, onko se hyvä vai paha asia.

Tätä kirjoittaessani mun päässä soi HB: n "Perkeleitä". On muuten hyvä biisi. Suosittelen. Laittaa miettimään, miten naurettavaksi tää maailma on mennyt ja millä perusteilla tietyt asiat leimataan syntisiksi tai sairaiksi. Tai niin mä sen biisin lyriikat itse näen. Käsittäkää te niin kuin te parhaaksi näette. Mä käsitän ne niin.

Tää kaikki pistää miettimään ihan kunnolla tulevaisuutta. Mitä mä haluan tehdä, millainen olla. Siitä se sekavuus. Toisaalta mä haluaisin elää hetkessä, ihan vain välittömästi. Mutta toisaalta on tehtävä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Se alkoi yhteishausta, ja jatkuu yhä edelleen. Ei ihminen voi vielä kunnolla 15-vuotiaana päättää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Ei sitä kukaan koskaan tiedä kunnolla. Jos täysin filosofoinniks laitetaan ni elämä on tavallaan ku palapeli. Se pätee sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Voi sitä aina suunnitella, missä ajassa sen saa valmiiksi ja ehyeksi, mutta suunnitelmat voivat romuttua. Ja jos tekee virheen, niin aika harvoin sitä kukaan muu on tekemässä kuin itse. Sillon on palattava taaksepäin ja fiksattava se. Vasta sitten voi jatkaa eteenpäin. Ja valmis se on vasta sitten ku me heitetään lusikka nurkkaan, se on täysin sellainen millaseks me on se tehty.

Mutta joo. Mun filosofointini ei välttämättä ole mitään maailman hohdokkainta. Mä taidan nyt keskittyä siihen mitä alunperin teinkin... Lyriikoiden kirjoittamiseen...