Otsikosta ei sitten revitä mitään kaksimielistä, kiitos.
Mua on jo pitempään ottanut päähän jokin. Kunhan vain tietäisi, mikä. Ehkä oma toimettomuus, saattaa olla. Ehkä se on vaan tämä ysiluokan loppu. Kun tuntuu, että jokin elinvaihe olis eletty ja olis pakko alottaa uus. Ja lukiohan meinaa uutta alkua, oikeastaan. Sitte syksymmällä. Voi alottaa taas kaiken, puhtaalta pöydältä.
Mä en ole vielä päättänyt, onko se hyvä vai paha asia.
Tätä kirjoittaessani mun päässä soi HB: n "Perkeleitä". On muuten hyvä biisi. Suosittelen. Laittaa miettimään, miten naurettavaksi tää maailma on mennyt ja millä perusteilla tietyt asiat leimataan syntisiksi tai sairaiksi. Tai niin mä sen biisin lyriikat itse näen. Käsittäkää te niin kuin te parhaaksi näette. Mä käsitän ne niin.
Tää kaikki pistää miettimään ihan kunnolla tulevaisuutta. Mitä mä haluan tehdä, millainen olla. Siitä se sekavuus. Toisaalta mä haluaisin elää hetkessä, ihan vain välittömästi. Mutta toisaalta on tehtävä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Se alkoi yhteishausta, ja jatkuu yhä edelleen. Ei ihminen voi vielä kunnolla 15-vuotiaana päättää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Ei sitä kukaan koskaan tiedä kunnolla. Jos täysin filosofoinniks laitetaan ni elämä on tavallaan ku palapeli. Se pätee sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Voi sitä aina suunnitella, missä ajassa sen saa valmiiksi ja ehyeksi, mutta suunnitelmat voivat romuttua. Ja jos tekee virheen, niin aika harvoin sitä kukaan muu on tekemässä kuin itse. Sillon on palattava taaksepäin ja fiksattava se. Vasta sitten voi jatkaa eteenpäin. Ja valmis se on vasta sitten ku me heitetään lusikka nurkkaan, se on täysin sellainen millaseks me on se tehty.
Mutta joo. Mun filosofointini ei välttämättä ole mitään maailman hohdokkainta. Mä taidan nyt keskittyä siihen mitä alunperin teinkin... Lyriikoiden kirjoittamiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti