Pakko myöntää; on harvinaisen mielenkiintoista kuunnella ympärillä istuvia ihmisiä & heidän juttujaan joistain peleistä (ja ei mitään tietoa, mistä peleistä puhutaan-niin hyvin en ole kärryillä). Pää särkee, on liian lämmin. Ihme kyllä ei kumminkaan vituta. Ensimmäinen kerta pieneen hetkeen.
Se liittyy kenties tulevaan viikonloppuun, ja peruskoulun loppumiseen. Toisaalta se on myös lievästi hämmentävää. Sen huomaa jo tämän tekstin ristiriitaisuudesta. Selkeimpänä tunteena on kuitenkin helpotus; vihdoin ja viimein pois täältä. Viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen en oikeastaan ole muuta odottanutkaan.
Samalla, kun kuuntelen keskusteluja & mietin omiani, teen suunnitelmia kesään liittyen. Kaikki kuitenkin kannattaa pitää vielä avoimena. Alkusyksy on kuitenkin varma, ja sen ohjelma. Mutta se ei vielä ihan kaikille kuulu. Vain hiukan yli parikymmentä ihmistä tietää tästä, johtuen siitä, että he kuuluvat tähän. Heheh.
(On muuten mielenkiintoista kirjoittaa, kun eräät lukevat olkapääni takaa... :D)
Seuraavalla tunnilla on liikuntaa. Beach volleyta. Toivottavasti en saa pallosta päähäni... Se voisi toisaalta tehdä ihan hyvää, mutta en välttämättä halua virua aivotärähdyksen vuoksi kotona sen sijaan, että olisin Turussa kuuntelemassa bändejä. Home Style Surgerya menen pääasiassa katsomaan, mutta miksi en tsekkaisi tapahtumaa muutenkin? Ei se suuri vaiva ole- ja mielenkiintoisia bändejähän saattaa hypätä eteen. Toivottavasti ei ihan kirjaimellisesti.
Jos sitä nyt vaikka vaivautuisi tekemään jotain muuta kuin selostamaan sekalaisia mietteitään. Korvatulppien hankkiminen voisi olla tehtävä nro 1... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti